Iso paha mahatauti

Tämä postaus on lyhyt päivitys painonhallintatilanteeseeni ja otsikosta voidaankin päätellä, että mahatauti iski ja rajusti :( Oksentelu alkoi sunnuntai-iltana, jolloin oksensin neljä kertaa (yökkäilyjen määrää en laskenut, eipä siinä tilanteessa, kun meinasin pullaan tukehtua, tullut mieleenkään!). Mies vastaavasti oksensi illan ja yön aikana 6-7 kertaa tunnin välein, samalla itse nousin juomaan vettä ja kävin vessassa, kun maha oli löysällä. Eilinen päivä meni nukkuessa, mutta ruoka maistui jo hieman, kun tilattiin yksi pitsa ja samalla 2 Jaffa-pulloa, jotta saataisiin sokeri-suolatasapaino kuntoon :D Ei ehkä terveellisintä, mutta maistui hyvin kummallekin ja olo parani iltaa kohden huomattavasti :) Tänään kummankin vointi on paljon parempi.

Tämän päivän ruokailu pysyy tuolla herkuttelulinjalla, sillä herkkä maha ei ole vielä valmis vastaanottamaan kunnollista ruokaa, eli sipsejä, karkkeja ja limpparia :D Ei ole oikea tapa, mutta kuten sanotaan: "if it sits, it fits" ;)

Painoni saattaisi olla tuollainen ilman mahatautia, tosin viikonloppuna tuli herkuteltua hieman ja vedenjuonti jäi, joten lukema olisi herkuttelun takia ollut isompi. Long story short, ensi viikon lukema saattaa olla syönnin normalisoituessa isompi, samaten 29. päivän. En kuitenkaan valita, että vaaka näyttää tällä hetkellä alle 80 kiloa ;)

Toivottavasti te ruudun toisella puolella pysytte terveinä, mukavaa joulunodotusta ♥

Mistä tunnet sä ystävän..?

Vaikka tämän blogin pääpaino onkin painonpudotuksessa ja terveellisissä elämäntavoissa, on kuitenkin yhtä tärkeää huomioida mahdolliset ilon ja stressin aiheet. Niitä voivat olla esimerkiksi koulu, työ, perhe ja ihmissuhteet. Jos ei tajua kiinnittää huomiota siihen, mikä elämässä mättää, on vaikea laihduttaa ja hallita painoaan, koska stressi valtaa mielen ja kaikki menee putkeen kuin Hemulin kukkien keruu Hattivattien saarella. Lisäksi pää halkeaa, jos ei välillä päästele höyryjä. Siksi tämä postaus onkin omistettu ystävyydestä puhumiseen, seuraavalla kerralla palaan ruotuun.

Huomautan tässä vaiheessa, että en ole täysin ystävätön, minulla on todella ihania ystäviä, joiden kanssa minun on hyvä olla ja joiden kanssa on mukava viettää aikaa ja jakaa elämän käänteet ♥ On vain valitettava tosiasia, että on myös niitä "ystäviä", jotka eivät olleet huoleni ja välittämiseni arvoisia.

Jos ystävyys ei ole enää aikoihin toiminut, pitäisi osata päästää siitä irti, sen tiedän ja niin olen tehnytkin ilomielin. Sitä en jaksa ymmärtää, miksi  se toinen osapuoli, joka itse on tietoisesti päättänyt työntää minut pois elämästään, haluaa pyrkiä takaisin maailmaani ja sotkemaan sen, mitä olen onnistunut rakentamaan ilman häntä? Voin kuulostaa katkeralta ja sitä olenkin, sataprosenttisesti. Ja voin vannoa käsi sydämellä, että niin kauan kuin elän, aion olla, ellen saa sitä arvostusta, mitä ansaitsen. En jaksa nöyristellä muita siksi, että ne, jotka eivät edes piittaa olemassaolostani, saisivat latistaa minut.

On totta, että olen ollut liian kiltti ovimatto joissain ystävyyssuhteissani siksi, että pelkäsin menettäväni heidät. Joitakin henkilöitä pidin elämässäni siksi, että tunsin sen velvollisuudekseni enkä halunnut olla itsekeskeinen julmuri. Siedin sen, kuinka niskaani kaadettiin kaikki huolet, imin ne itseeni pesusienen tavoin ja satutin itseäni hoitamalla pahaa oloani syömällä, mikä sitten pahensi tilannetta luonnollisesti. Yritin myös puhua pahaa oloani pois näille samoille ystäville, mutta en saanut sitä, mitä olin heille tarjonnut. Siinäkö oli kiitos siitä, että itkin illat pahaa oloani ja sulkeuduin muulta maailmalta? Siinäkö kiitos, että ajattelin elämäni olevan merkityksetöntä ja tyhjää?

Olen pahoillani, kirjoituksessani ei ole lainkaan logiikkaa D: Lyhyestä virsi kaunis, olen oppinut, että ystävien laatu on 1200 kertaa tärkeämpää kuin määrä. Yksinäisyys on myös toisinaan hemmottelua, kun saa vajota omiin ajatuksiinsa ja miettiä syntyjä syviä ♥ Toki toisinaan ystävien seura tekee hyvää :)

Mitä sitten ystävyys on? Jos alkaisin omin sanoin kuvailemaan, saisin aikaiseksi pienen novellin :D Siksi annankin netistä löytämieni kuvien kertoa sen puolestani.

Loppuun vielä aiheeseen sopiva biisi :) Hyvää yötä murmelit ♥

Tarvitseeko minun laihduttaa, jos en tahdo?

Otsikko viittaa siihen, että aion puhua laihdutuksesta ja siitä, miten suhtauduin tähän tilanteeseen ja miksi homma kusahti aina niin tehdessäni.

En aio vieläkään laittaa itsestäni kuvaa, mutta väittäisin, että moni lukijoista pitäisi minua korkeintaan pyöreänä normaalipainoisena, mahdollisesti ehkä painoindeksin ylärajoilla. Kuitenkin painoindeksini on nyt 29,74 tämän laskurin mukaan, ja pituudelle 164 cm painoa on selkeästi liikaa.

Sen vuoksi, että en näyttänyt mielestäni stereotypiselta ylipainoiselta, päähäni muodostui mielikuva, etten ole kovinkaan lihava, korkeintaan pyöreä. En uskonut vaakaa, vaikka näin lukemat silmieni edessä ja vaikka housun napit eivät menneet enää samalla tavalla kiinni. Suljin silmäni siltä totuudelta, että vaatteet näyttivät kamalilta ja huonosti istuvilta päälläni. 

Kun jossain vaiheessa tajusin totuuden, tunsin menettäneeni kaiken toivon. En ollut enää lievästi lihava, olin vielä lihavampi. Ajattelin, että mitä väliä sillä on, että syönkö suklaalevyn vai menenkö lenkille, jos kerta paino vain kertyy vyötäisille ja reisiin. En myöskään miettinyt sitä, että kuinka tärkeää olisi muutenkin liikkua, vaan mietin sitä, että se sattuu, tuntuu pahalta, ahdistaa, itkettää. Oli paljon mukavampi istua iltaisin telkkarin ääressä ja syödä sipsejä verrattaessa siihen, että menisin ulos lenkille tai uimahalliin vesijuoksemaan. Valitsin ruokapaikassa salaatin sijasta hampurilaisen ja pitsa tuli syötyä aina kokonaan.

Yritin laihduttaa niin, että en syönyt enää herkkuja niin usein ja tein naurettavia liikuntasuunnitelmia, vaikka tiesin sen olevan hyödytöntä, koska olin epämotivoitunut paska, jonka unelmina oli sänky ja suklaa, mahdollisesti molemmat yhtäaikaa. Koska suunnitelmani olivat naurettavia, en jaksanut noudattaa suunnitelmaa pitkään ja luovutin. Siihen päälle yritin vielä lisätä terveellistä ruokaa niin katastrofi oli valmis ja kierre jatkui samana.

Yhtenä päivänä jokin lamppu syttyi päässäni ja tajusin, mikä oli mennyt aiemmilla kerroilla pieleen. En ollutkaan epämotivoitunut paska, yritin vain tehdä liian paljon liian nopeasti! Sen tajuttuani aloitin pienillä muutoksilla: herkkujen vähentäminen niin, että sain kuitenkin syödä niitä silloin tällöin, veden juonti, liikuntaa vähitellen jne. Tarkemmin voi lukea edellisestä postauksestani.

Elämänmuutosprojektia on takana päin noin 2 viikkoa, ja painoa pudonnut 1,4 kiloa. Minulle jo se on paljon, vaikka kärsimätön mieleni haluaisi olla jo 80 kilon alapuolella. Tiedän kuitenkin, että hiljaa hyvä tulee :) Elämää on kuitenkin niin paljon edessä, joten miksi kiirehtisin ♥

Vesijuoksu + hyvät ja terveelliset tavat

Kuten olen jo parissa postauksessa luvannut, kerron lopultakin ns. "korjausliikkeistäni" terveellisen elämän suhteen. Koska en ole mitenkään pitkäjänteinen tällaisten muutosten suhteen, olen aloittanut muutosten teon hyvin hitaasti ja niin, että tavat iskostuvat mieleeni. Tämän vuoksi postaukseni ei käsittele terveellistä ruokaa tai sääntöä "puoli kiloa päivässä", sillä en ole oikein tottunut syömään kotona vihanneksia *nolostunut* :D Koulussa syön kyllä paljon salaatteja ja kasvisruokia, mutta kotona iskee laiskuus. Kuten mainittu, teen muutoksia hitaasti, ja uskon oppivani syömään enemmän vihanneksia kotona :)

Pitemmittä puheitta listaan tekemäni muutokset:

• Riittävä veden juonti. Monessa eri laihdutusartikkelissa- ja ohjeessa on aina sama muuttumaton tekijä, veden juonti. Pyrin juomaan vettä kolme litraa päivässä ja ensimmäiset puoli litraa heti aamulla. Olen juonut päivittäin em. mainitun määrän verran noin parin kuukauden ajan ja suurin huomaamani muutos oli se, että keho tuntuu selkeästi kuivemmalta, jos viikonlopun aikana ei esimerkiksi tule juotua tarpeeksi (miksi tämä lause kuulosti tyhmältä :D). Lisäksi vatsa täyttyy ja virheelliset nälän viestit helpottavat heti, kun on juonut pari lasillista vettä.

 

•  Ruokailurytmi ja annoskoot. Olen oppinut vihdoinkin rajani syömisen suhteen enkä syö ähkyä oloa (ainakaan niin usein kuin ennen). Syön koulussa lounaan ja kotona kevyempiä välipaloja, kuten leipää, rahkaa ja puuroa. Lisäksi en syö enää lainkaan illalla klo 20 jälkeen. Syynä siihen on se, että illalla saattaa syödä ihan liikaa ja se vaikeuttaa unen saantia. Jos on tullut nälkä, syön purkkaa saadakseni ajatukset muualle tai juon vettä.

•  Aamuiset kävelylenkit ennen aamupalaa. Niistä tulee pirteä olo ja aineenvaihdunta saattaa vilkastua hieman, omalla kohdallani ainakin tuli tuloksia: puoli kiloa lähti vuorokauden sisällä, tosin nesteitä, mutta silti :) 

• Riittävä uni. Pyrin nukkumaan joka yö 8 tuntia ja herään melko pirteänä aamulla :D

Viimeisimpänä muutoksena olen aloittanut vesijuoksun, jota aion harrastaa kerran viikossa. Syynä on mm. se, ettei tarvitse muita varusteita kuin uimapuvun ja vesijuoksuvyön, joita voi lainata uimahallista. Lisäksi vesi antaa paremman vastuksen keholle verrattaessa lenkkeilyyn kuivalla maalla ja tekniikka on helposti opittavissa :) Ja saunan lämpö tunnin "lenkin" jälkeen on ihastuttava ♥

Idean vesijuoksuun sain alunperin siskoltani, mutta ajatus jäi hautumaan takaraivoon peräti 5 vuodeksi, vasta sen jälkeen kokeilin uudestaan. Nyt on helpommat mahdollisuudet päästä uimaan, sillä uimahalliin on vain puolen kilometrin matka ja opiskelijahintaisena on helppo ostaa 50 kerran sarjalippu :) Toinen, mikä kannusti vesijuoksuun, on UKK-instituutin liikuntapiirakka, jossa on kerrottuna erilaisia liikuntamuotoja ja kuinka paljon viikossa tulisi harrastaa liikuntaa.

Seuraava postaus käsittelee ajatuksiani laihduttamisesta ylipäätään, tapaamisiin :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänä itsenäisyyspäivänä päätin tehdä juhlavaksi ruuaksi pitsaa :) Koska pyrin kuitenkin syömään terveellisemmin ja kohtuullisesti, ohjeena käytin karppaus.infon sivuilta löytynyttä vyötärön metsästäjän pitsapohjaa. Kastikkeena käytin salsaa ja täytteinä oli tonnikalaa, sieniä, punasipulia ja fetaa. Kielletty hedelmä, sen myönnän, mutta todella herkullinen oli ♥ Lisäksi ainakin tiedän, mitä aineksia siinä on, jos verrataan pakasteisiin tai pitserian pitsoihin :)

 

Juomana meillä oli Valion omena-rypälemehua :) 

Raikas aurinkosalaatti pitsan ja mehun ohella maistuu ihanalta ♥

Laihdutusprojektini tulokset näkyvät jo siinä, etten jaksanut syödä pitsasta kuin pari palaa :D En valita, ainakin riittää pidemmäksi aikaa. Jälkiruokaa ei tällä kertaa ole muuta kuin kahvi ja Rainbowin mansikkarahkaa, mikäli jossain vaiheessa jaksan syödä sitä.

Ilta jatkuu Linnan juhlien katselulla ja siivoilulla :) Tähän postaukseen en kirjoita muuta laihdutukseen liittyvää, mutta seuraavassa lupaan keskittyä enemmän olennaiseen. Mukavaa illanjatkoa ♥

Suklaakreivitär esittäytyy

Hei vaan kaikki :) Olen uusi painonpudotusblogia kirjotteleva nainen ja käytän nimimerkkiä Suklaakreivitär. Sen taustalla on kaksi syytä: rakastan suklaata ja olen "melkein aatelinen" :D (en edes). En myöskään halua kirjoittaa suoraan omalla nimelläni, joten siksi käytän nimimerkkiä.

Aloitan blogin kirjoittamisen kolmesta syystä. Ensinnäkin tämä toimii hyvänä tapana kirjata liikkumiset ja syömiset, en ainakaan huijaa itseäni :) Toisena syynä on se, että motivaatio pysyy paremmin yllä, kun muu maailma tietää painonpudotuksesta mieheni ja kavereideni ohella. Kolmantena syynä on motivoida muita samassa tilanteessa olevia parhaani mukaan :)

 Aion blogissa käsitellä mm. herkkuja, niitä syntisiä pikkupiruja, joiden takia painoni nousi tällaiseksi. Toisena syynä on tietysti se, että en liikkunut ja muutkin syömiset olivat päin prinkkalaa :p Olen korjaamassa asiaa pikkuhiljaa ja kerronkin korjausliikkeistäni mahdollisimman pian. Lisäksi aion kirjoitella suhteestani liikuntaan niin hyvässä kuin pahassa ja miten arvelen suhtautumiseni muuttuvan projektini aikana.

Sivun oikeassa laidassa heti arkiston alla on osio "Minun painoni", jonne kirjoitan viikottain sen hetkisen painoni ja pyrin samalla myös postaamaan jotain uutta. Tuo auttaa sekä minua että teitä lukijoita seuraamaan urakkaani :D Kuvia en tänne aio itsestäni laittaa kuin vasta sittten, kun tuloksia näkyy kunnolla. En usko, että kovinkaan monia kiinnostaisi nähä viikosta toiseen samannäköisiä kuvia, vaan mieluummin ennen-jälkeen -kuvat :) Aion myös kirjoittaa suhtautumisestani laihduttamiseen, painoon ja eri dieetteihin.

Tapaamisiin ensi kertaan :)