Vaikka tämän blogin pääpaino onkin painonpudotuksessa ja terveellisissä elämäntavoissa, on kuitenkin yhtä tärkeää huomioida mahdolliset ilon ja stressin aiheet. Niitä voivat olla esimerkiksi koulu, työ, perhe ja ihmissuhteet. Jos ei tajua kiinnittää huomiota siihen, mikä elämässä mättää, on vaikea laihduttaa ja hallita painoaan, koska stressi valtaa mielen ja kaikki menee putkeen kuin Hemulin kukkien keruu Hattivattien saarella. Lisäksi pää halkeaa, jos ei välillä päästele höyryjä. Siksi tämä postaus onkin omistettu ystävyydestä puhumiseen, seuraavalla kerralla palaan ruotuun.
Huomautan tässä vaiheessa, että en ole täysin ystävätön, minulla on todella ihania ystäviä, joiden kanssa minun on hyvä olla ja joiden kanssa on mukava viettää aikaa ja jakaa elämän käänteet ♥ On vain valitettava tosiasia, että on myös niitä "ystäviä", jotka eivät olleet huoleni ja välittämiseni arvoisia.
Jos ystävyys ei ole enää aikoihin toiminut, pitäisi osata päästää siitä irti, sen tiedän ja niin olen tehnytkin ilomielin. Sitä en jaksa ymmärtää, miksi se toinen osapuoli, joka itse on tietoisesti päättänyt työntää minut pois elämästään, haluaa pyrkiä takaisin maailmaani ja sotkemaan sen, mitä olen onnistunut rakentamaan ilman häntä? Voin kuulostaa katkeralta ja sitä olenkin, sataprosenttisesti. Ja voin vannoa käsi sydämellä, että niin kauan kuin elän, aion olla, ellen saa sitä arvostusta, mitä ansaitsen. En jaksa nöyristellä muita siksi, että ne, jotka eivät edes piittaa olemassaolostani, saisivat latistaa minut.
On totta, että olen ollut liian kiltti ovimatto joissain ystävyyssuhteissani siksi, että pelkäsin menettäväni heidät. Joitakin henkilöitä pidin elämässäni siksi, että tunsin sen velvollisuudekseni enkä halunnut olla itsekeskeinen julmuri. Siedin sen, kuinka niskaani kaadettiin kaikki huolet, imin ne itseeni pesusienen tavoin ja satutin itseäni hoitamalla pahaa oloani syömällä, mikä sitten pahensi tilannetta luonnollisesti. Yritin myös puhua pahaa oloani pois näille samoille ystäville, mutta en saanut sitä, mitä olin heille tarjonnut. Siinäkö oli kiitos siitä, että itkin illat pahaa oloani ja sulkeuduin muulta maailmalta? Siinäkö kiitos, että ajattelin elämäni olevan merkityksetöntä ja tyhjää?
Olen pahoillani, kirjoituksessani ei ole lainkaan logiikkaa D: Lyhyestä virsi kaunis, olen oppinut, että ystävien laatu on 1200 kertaa tärkeämpää kuin määrä. Yksinäisyys on myös toisinaan hemmottelua, kun saa vajota omiin ajatuksiinsa ja miettiä syntyjä syviä ♥ Toki toisinaan ystävien seura tekee hyvää :)
Mitä sitten ystävyys on? Jos alkaisin omin sanoin kuvailemaan, saisin aikaiseksi pienen novellin :D Siksi annankin netistä löytämieni kuvien kertoa sen puolestani.
Loppuun vielä aiheeseen sopiva biisi :) Hyvää yötä murmelit ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti